Puoluekokouksessa olikin hauskaa

Vihreiden juuri päättyneessä puoluekokouksessa Espoon Dipolissa naurettiin enemmän kuin osasin odottaa. Puoluekokouksessa myös taputettiin enemmän kuin olin odottanut, taputettiin seisaallaan enemmän kuin olin odottanut ja taputeltiin kavereita selkään enemmän kuin olin odottanut.

Siihen, että puoluekokouksessa tulisi olemaan varsin mielenkiintoista, olin varautunut jo etukäteen. Ensimmäisen päivän puheenvuoroissa puhuttiin etenkin hallituspolitiikasta. Minkälaisia ovat Vihreät keskisuurena hallituspuolueena? Mitä tarkoittaa olla "edellä" juuri nyt? Yksimielisyys näytti kuitenkin vallitsevan siitä, ettei hallituspolitiikan haluta nielaisevan koko puoluetta. Niin kuin pallinsa jättävä puoleusihteeri Heikkinen muotoili viestin "kenttävihreille": joudumme hallitusyhteistyössä tekemään kompromisseja, mutta älkää te tehkö niitä jo valmiiksi.

Panu Laturi huomautti toimivan viestinnän, niin puoleen sisällä kuin ulospäin, merkityksestä hallituspolitiikan onnistumisessa. Meidän täytyy onnistua viestittämään tavoitteemme tarpeeksi selvästi. Olennainen osa tätä on, että myös kaikki me ympäri Suomea, ymmärrämme ja tiedämme mitä päätösten takana on ja mitä puoluejohdossa tapahtuu ja viestimme siitä myös toisillemme.

Poliittista keskustelua hallitsivat sosiaalipoliittiiset teemat ja juuri neuvotellun kehysriihen tulokset. Kovimmat aplodit keräsi kuitenkin Oras Tynkkynen, valtionneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija, ilmastopoliittisella viestillään: Suomen on kuuluttava maailmanparantamisen kovaan ytimeen. Käsillä ei ole enää ilmastonmuutos vaan todellinen ilmastokriisi.

ViNOn puolesta puhunut Amu puhui reilusta sukupolvien välisestä sopimuksesta. Sen olennasia osia ovat tänä päivänä subjektiivinen perusturva, sosiaalinen ja globaali oikeudenmukaisuus ja tasavertainen keskustelu. Tähän Vihreissä onkin hyvät lähtökohdat, sillä ViNO ei ole olemassa tarjotakseen hiekkalaatikkoa tuleville poliitikoille vaan ViNO on olemassa tehdäkseen politiikkaa.

Seuraavana päivänä tehdyt henkilövalinnat huipentuivat puolueen varapuheenjohtajien äänestykseen. Jännityksestä huolimatta ehdokkaiden kannatuspuheenvuorot oli pidetty hilpeissä tunnelmissa. Oras Tynkkynen sai kannatusta, vaikka ei ollut edes ehdolla. Johanna Sumuvuoren todettiin tuovan puolueen johtoon jatkuvuutta, sillä hän pystyy antamaan lausuntoja myös Anni Sinnemäen äänellä. Maailmaa syleileväksi lopuksi koko puoluekokous osoitti vielä seisten taputtaen arvostustaan Ari Heikkiselle, joka vaimonsa puheen mukaan on viimeisen kymmenen vuoden aikana puoluesihteerin hommien lisäksi tehnyt myös yli puolet kotitöistä!

Monien halauksien, selkään taputtelujen ja hali-nami-puheiden myötä puolueen johtoon nousi jälleen TarjaC ja uudeksi puoluesihteeriksi Panu Laturi. Varapuheenjohtajien kuningattareksi nousi ViNOn tukema Johanna Sumuvuori, perässä Mari Puoskari ja Jyrki Kasvi. Puolueen hallitukseen saatiin ViNOn varsinainen ja varaedustaja, valtuustoon neljä edustajaa varoineen. Puolueen johto jatkaa hyvissä käsissä.